Aleksanterinkatu tänään

Helsinki, Aleksanterinkatu, aurinkoinen puolipäivä, katukahvila.
Oranssi mies on asettunut viimekesäiselle paikalleen Mikonkadun kulmaan, kadun toisella puolella mustiin pukuihin ja valkoisiin paitoihin sonnustautunut trio virittelee Bachiaan. Oranssi mies ilmeilee tutusti, mutta herää uudella tavalla kiittämään kun kolikko kilahtaa astiaan. Isä ja pikkupoika katselevat pitkään. Isää hymyilyttää, poika on totinen eikä uskalla mennä heittämään kolikkoaan. Lopulta lähtevät [...]

Lue kokonaan »

Mikä kirja?

Tieteessä tapahtuu -lehden tuoreimmassa numerossa (5/2008) Pirjo Hiidenmaa muistelee elämänsä tietokirjoja. Vahvimmin häneen näkyy vaikuttaneen Lauri Hakulisen Suomen kielen rakenne ja kehitys, jonka luettuaan hän päätti hakeutua opiskelemaan suomea yliopistossa. Hiidenmaa mainitsee vielä pari muuta kirjaa ja päätyy lopulta kirjaan, jonka tekemiseen itse osallistui. Siitä hänellä on tarjota hauska muisto:

Lue kokonaan »

Separate ways

You, in your blazered elegance, mingling so effortlessly into the bustling Milanese afternoon
Me, in jeans and rolled-up sleeves, breathing that olden smoke on some lonely Chiltern railway bridge

Lue kokonaan »

Ei menty Puistobluesiin

Piti mennä Puistobluesiin muttei menty. Vähän huonoa. Viime vuonna menin ensimmäisen kerran. Sekin on vähän huonoa ihmiselle joka jo lukiovuosinaan oli sen verran valveutunut aiheesta että oli ravintola Linnanvoudin pienessä kabinetissa kaupungin kaikkien muiden valveutuneiden kanssa kuuntelemassa Pekka Gronowia. Gronow puhui bluesista radiosta tutulla pehmeällä äänellään ja soitti bluesia radioliikkeen ikkunasta tutulla Tandberg-avokelanauhurilla vähälukuiselle, nuorelle [...]

Lue kokonaan »

Caccini keskeytti

Lauantain toivotut levyt -ohjelma vietti pyöreitä synttäreitä jokin vuosi sitten. Juhlalähetyksessä luettiin kuuntelijoiden lähettämiä kirjeitä, muistoja ohjelmasta vuosien varrelta. Aivan erityisesti on jäänyt mieleen erään naiskuuntelijan muistikuva joltain lokakuun lauantailta.

Lue kokonaan »

Reaching out (valokuva)

Kovin kauas maisemaan tai maailmaan pikkumiehen käsi ei vielä kurkotu suojaavan kaiteen takaa. Kuvan, kaiteen voi nähdä toisinkin. Lainaan Moondancer’ia, runollista sielua jostain virtuaaliyhteisöstä:
A moment of pure evocative poetry. A strong and sweet yearning to freedom.
Kiitos vain. Onhan hienoa olla evocative, niinkuin Bob Dylan, niinkuin Erik Satie.

Lue kokonaan »