Kovin kauas maisemaan tai maailmaan pikkumiehen käsi ei vielä kurkotu suojaavan kaiteen takaa. Kuvan, kaiteen voi nähdä toisinkin. Lainaan Moondancer’ia, runollista sielua jostain virtuaaliyhteisöstä:
A moment of pure evocative poetry. A strong and sweet yearning to freedom.
Kiitos vain. Onhan hienoa olla evocative, niinkuin Bob Dylan, niinkuin Erik Satie.
Olen istunut tässä ties kuinka kauan katsomassa tuota kuvaa. Vaikka mitä kaikenlaista on tullut mieleen. Mutta tyhmä mikä tyhmä: en taaskaan löydä mitään muuta sanaa kuin ihana.
Kiitos sanasta :)
;)
Tuo kuva on työkoneessani taustakuvana ja tätien kanssa me ollaan muutamankin kerran huokailtu sen ääressä.
Digitoituminen johtaa arvaamattomiin seurauksiin…