Leonard Cohen oli voimissaan Helsingborgin konsertissa, kirjoittaa Hesarin Veli-Pekka Leppänen. Cohen suorastaan juoksi lavalla, heitti huulta ja säilytti äänensä kunnossa koko konsertin ajan.
74-vuotias Cohen esitti kolmituntisessa konsertissa 23 laulua. Leppäsen luettelemista minulle tutuimpia ovat Dance me to the End of Love, Hallelujah, Everybody Knows, I’m Your Man, Who by Fire, jonka Leppänen sanoo nousseen yhtyeen loistosuoritukseksi, ja tietysti Suzanne, Bird on a Wire ja So Long, Marianne.
Mainitut laulut Mariannea lukuun ottamatta ovat myös sillä levyllä jota nykyisin useimmin Cohenilta kuuntelen, aivan erinomaisella livelevyllä, jonka laulut on koottu Cohenin vuosina 1988 ja 1993 tekemiltä kiertueilta. Molemmilla kiertueilla Cohen kävi Suomessakin.
Vuoden 1993 kiertueen jälkeen Cohen lopetti kiertueet ja vetäytyi luostariin kuudeksi vuodeksi. Lieneekö luostarielämän vai muun ansiota että Cohenia pitkään piinanneen depression pahin ote on viime vuosina kirvonnut. Leppänen sanookin että vanha pilkkanimi Laughing Lenny kuvaa nykyistä Cohenia oikein osuvasti.
Dylanologi Michael Gray tai joku muu mollasi jossain kirjassaan Cohenia siitä että tämä ei aina kuulosta aidolta vaan poseeraa teksteissään, tuntuu kuin viittilöivän “Hey, look here, look here, see how sensitive I am”. Olen aina joskus melkein itseltänikin salaa pienesti nyökkäillyt Graylle tai muulle. Pitäisiköhän tuon sairaskertomuksen jälkeen lopettaa nyökkäily?
Cohenin bändissä soittaa jälleen kitaristi Bob Metzger, joka oli mukana myös -88 ja -93. Levyllä Metzger soittaa hienosti Cohenin laulua tukien ja kaikkea turhaa temppuilua vältellen.
Cohen ei nyt tule Suomeen, mutta on kuulemma toiveita että loppuvuodesta tulisi.
Toivon että lopetat nyökkäilyn. Cohen on ihana. Tai oli ainakin silloin kun minä oli nuori. Tietenkään en uskaltaisi kuunnella enkä katsoa häntä enää edes telkkarista saati livenä.
Yrsa, kyllä Cohenia voi (ja pitää!) juuri nyt kuunnella livenä. Maestron iän (73) huomioon ottaen tilaisuus tuskin tämän maailmankiertueen 2008-2009 jälkeen toistuukaan.
Kävin katsomassa Manchesterin Oopperatalon konsertit ja Bislettin stadionin konsertin Oslossa, ja Cohen on tosi kovassa vedossa. Energisempi kuin konsanaan Jäähallissa 1993, ja ääni on hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Toukokuun puolessa välissä Kanadassa alkaneen kiertueen keikat ovat kestäneet 3-3,5 tuntia (patsi festivaaleilla tiukempaan väliin ohjelmoidut esiintymiset). Ja bändi on tosi kova!
Kiertueelta tullaan saamaan sekä live-levy että toivon mukaan konsertti-DVD. Tekeillä on myös uusia biisejä sisältävä levy, jonka ilmestymisarvio on ensi kesä; aikataulu on yleensä kyllä venynyt.
Lue Ali Eklöfin raportti ja siihen liittämäni omat kuvani Oslosta osoitteessa http://www.leonardcohenfiles.com/tour2008-14.html – samoilla sivuilla on kuvia ja raportteja yli kymmenestä muustakin kiertueen keikasta. Satoja katsojaraportteja puolestaan löytyy osoitteesta http://www.leonardcohenforum.com
Sitten vaan syksyn Helsingin keikan varmentumista odottelemaan!
En väitä vastaan! Eikä sitä tiedä jos vaikka saan jonkin kohtauksen ja siis yhtäkkiä suostunkin lähtemään täältä maailman keskipisteestä sinne jumalanseläntaakse jos kerran Cohenkin suostuu sinne tulemaan.