Tapiola-antikvariaatin uusin luettelo, syyskuu 2008, oli tullut postissa eilen. Tämänkertainen luettelo ei olekaan mikä tahansa monista. Heikki Melan tervehdyksessä Hyvälle Kirjanystävälle sivulla 1 lukee näet näin:
Hyviä alkusyksyn päiviä ja antoisia lukuhetkiä pimeneviin iltoihin toivottaen lähetämme Teille “juhlaluettelomme” n:o 100. Tämän luettelon myötä täyttyy kolme vuosikymmentä Tapiola-antikvariaatti Oy:n kirjakauppaa.
Juhlasta, juhlavuodesta on siis syyskuussa 2008 kysymys.
En taida olla Tapiolan parhaita asiakkaita, koska erä- ja Lappi-aiheinen kirjallisuus ei ole leipälajejani. Monet kirjat olen silti Tapiolasta ostanut, ja monet tulen vielä ostamaan. Juhlaluettelostakin löytyi lyhyellä etsinnällä seuraavat kolme hankittavaa: 1) Yl…ei piru, enpäs kerrokaan ettette ehdi ennen minua.
Onnittelut Tapiola-antikvariaatille!
Vai niin! Pidä hauskaa ja kerro loput edes sitten kun olet ostanut ne. Paitsi että en halua tietää mitään mahdollisista Ts…-aarteista).
Soitin aamulla kymmeneltä, onnittelin vielä puhelimessa ja tilasin. Kolmesta ruksatusta yksi oli myyty ja kaksi jäljellä. Yl…ikangas oli mennyt mutta ensi viikolla postissa tulee Pesosen “Venäjän kulttuurihistoria” ja se toinen.
Vähän epäröin kertoa mikä se toinen on kun pelkään että se sinua kirpaisee. Uskon kuitenkin että kestät. Se ei ole Ts-aarre mutta jotain muistaakseni sinulle yhtä läheistä. Se on K. Raigin “Saarenmaan valssi. G. Otsin elämäkerta”.
Hei, ei hätää, muistin että sinulla on se käyttämättä jäänyt lohduke!
Ja voin lainata Otsia kirjastosta vaikka kuinka pitkäksi ajaksi, ainakin siitä päätellen että siellä hyllyssä seisoo niitä niin monta.
Kyllä minäkin kirjastoista pidän, paljonkin. Mua vaan vaivaa vieläkin se tauti josta kiipperi jossain sun blogin kommentissaan sanoi päässeensä: haluan jonkinlaisen kirjaston kotiinkin.
Voi niin minäkin! Jos olisin rikas, hankkisin täydellisen kotikirjaston.
Ylikankaan mikä?
Nurmijärven rosvot
Oi.
Varmaan olet huomannut että Tuomioja kirjoitti oista täällä.
Kauheeta. On jääny huomaamamatta. Tai unohtunut. Täytyy illalla mennä katsomaan.
Nyt vasta ymmärsin mitä tarkoittaa “oista”. Tästä ei ihminen enää voi hidastua.
Mutta olenkin töissä (ruokiksella) ja on hiukan muuta tekemistä.
Kävin lukemassa Tuomiojan rosvojutun ja huomasin lukeneeni sen aikaisemminkin. Jotkut osaavat kirjoittaa hurmaavia kirjavinkkejä ja -arvosteluja. Yritän kestää ja niellä kateuteni.
Ja minä täällä taas. Sanoin jossain että olen vaikutuksille altis. Mutta näköjään vaikutun silloinkin kun kukaan ei yritä vaikuttaa. Nyt haluaisin omistaa Otsin ja Ylikankaan lisäksi vielä Pesosenkin.
Ylikankaita ei ihan joka divarikäynnillä tapaa, taitavat löytää nopeasti ostajansa. Netistä kyllä löytyy. Pesosesta en tiedä, en ole etsinyt sen kummemmin.
Otsia selaillessa tuli vastaan hyvä kuva Debora Vaarandista.
Meinasin kirjoittaa taas oi. Parasta lopettaa tältä päivältä ja yrittää opiskella huomiseksi uusia sanoja.