Marraskuun ensimmäinen, pyhäinpäivä.
Tunnin (!) kestäneen konsertin aloittaja ei ollut yllätys. Mozart, Lachrimosa, Consentus Musicus ja Harnoncourt nousivat ties kuinka monennen kerran kuultunakin konsertin ykköseksi muutenkin kuin vuoroltaan. Konevitsan kirkonkellot soivat Katajavuoren kanteleesta, ei bassoa, ei rumpua, ei piirpauketta. Idästä kaikui myös Vallinkorvan laulu, Aune Antti ja Kosti Vehanen vuosikymmenten takaa. Uudempaa edusti Nordgrenin pelimannisarjan jokin osa: hyvää menoa, välillä jänniä ääniä.
Jälkipuolen aluksi venäläistä romanssia suomen kielellä virolaisten laulamana. Ots ja Vasar ja Ilta redillä kovin vetelän tunnelmoivana verrattuna Ryhäsen ja YL:n reippaaseen rytmiin. Taito Vainio yritti tangon taikaa, ja sille taialle tämä kuulija on ikuisesti immuuni. Beatles ja The Long and Winding Road, varma pistepajatso mutta miten onkaan aika kaltoin kohdellut. Toinen pistepajatso kestänyt aikaa paremmin ja pidempään, Yves Montand ja Les feuilles mortes, joka alkaa vähän niin ja näin mutta tuntuu joka kerran kun päästään kohtaan “tout doucement, sans faire de bruit”. Ja sen kanssa jälkipuolen ykkössijasta kisaavat Anneli Saariston laulama Jukka Alihanka -laulu Uuden aamun toivossa ja Susanna Haaviston, tuon musikaalisuutta tihkuvan, esittämä Kauniin kuoleman maa. Ja kun tarkistamme pöytäkirjan, ykkönen on – Kauniin kuoleman maa.
Konsertin bonuksena kuuluttaja Tuija Kurvinen ja hänen ranskansa.
| Kappaleita | 15 (6/9) |
| Pisteitä | 19 (6/13) |
| Taso (1–10) | 5,7 (5,8/5,7) |
Tallennettu aiheeseen:musiikki, radio , Lauantain toivotut levyt
No niin. Nyt joku alkaa odottaa sun vauhdikasta kuvausta aina lauantain toivottujen jälkeen ja pettyy katkerasti jos sitä ei tulekaan.
Edellisessä, delatussa blogissa tuli ainakin neljä kertaa. Nyt vois yrittää parantaa.
Kauheeta. Miks tänne ei äsken päässyt? Luulin että koko blogi on hävinnyt.