Books-syötteen kärjessä juuri nyt, tällä hetkellä: Guardianin Poem of the week ja Andrew Marvellin To His Coy Mistress, rivejä 1600-luvulta tuoreina tässä päivässä. Sanat säilyvät, aika ei pysähtynyt.
Carol Rumens sen sanoo:
Marvell’s great poem manages to be serious and light, epic and personal, as aware of the pleasures of the flesh as the transience of life.
Lisään linkin juttuun kun sitä ei kohta syötteessä enää näy. Aika ei pysähtynyt.
Tallennettu aiheeseen:kirjallisuus, lehdet , Andrew Marvell
Oi.
Mikä oi?
Runollinen oi.
Ja tervetuloa takaisin. Yritin kirkua (iik!) paluunne kunniaksi, mutta en näköjään osaa ilman Yrsaa. Hänen mukanaan meni siis kirkumiskykyni, ja ties mitä muutakin.
Ei ole helppo olla Yrsan veroinen.
Ennenvanhaan oli kaikki paremmin.
Oliko silloin näin:
An hundred years should go to praise
Thine eyes, and on thy forehead gaze;
Two hundred to adore each breast,
But thirty thousand to the rest;
Vai oliko silloinkin näin:
But at my back I always hear
Time’s winged chariot rushing near:
And yonder all before us lie
Deserts of vast eternity.
Silloinkin? Onko siis nyt niin?
Nyt on niin.
Niin on.