Radioateljeen klassikot

YLE Radio 1:n Radioateljeella on neljä “vuotuisklassikkoa”, jotka lähetetään joka vuosi pääsiäisenä, juhannuksena, jouluna ja uutena vuotena.

Pääsiäisenä – lohdutusta korville ja sielulle on melkein pelkkää pitkääperjantaita ja se vuotuisklassikoista jota minun tulee harvimmin kuunneltua; Juhannus – akustinen kulta-aika on suvea tulvillaan, sanaa, taikaa, kesän ääniä ja säveliä, Mustapäätä, Larin-Kyöstiä, Teijo Joutselaa ja Humppa-Veikkoja; satua, tonttuja, metsän joulua ja odotuksen jännitystä on Jouluna-ohjelmassa; ja vuodenkierron viimeinen, Uusi vuosi – klassista huumoria, juuri se jossa “Julkunen Tiprusta” tarttuu puhelimeen, jaksaa naurattaa vuosi vuoden jälkeen.

Eilen kuultu Laulu Kuujärvestä – jylhää ja jykevää runoutta, on ehkä muodostumassa vuotuisklassikoksi. Vuodelta 1998 peräisin oleva ohjelma on kuultu usein itsenäisyyspäivän tuntumassa.

Yrjö Jylhän runoista koostuva hieno ohjelma yhdistää Radioateljeen tuttuun tapaan sanan, musiikin ja muun äänen. Ohjelma etenee henkilökohtaisemmista runoista sotakokemuksiin, jotka ovat monille varmaankin tutuinta Jylhää.

Kohokohta seuraa toista, tutuimmatkin runot tuntuvat tuoreilta. Häätanhu kuulostaa ikinuorelta Heikki Kinnusen lausumana, Kaivo koskettaa Eero Saarisen esittämänä. Helka-Maria Kinnusen lausumien sanojen “idässä palaa” myötä siirrytään sodan tuntoihin, ja niihin tuntoihin suo sen jälkeen tauon enää vain Ensi lumi, kaunis keijuruno. Aki Raiskion Aavepartiot hiihtävät hyytävästi Zbigniew Preisnerin musiikki taustallaan. Heikki Kinnusen Laulu Kuujärvestä ja Hyvästi, Kirvesmäki hiljentävät kuulijan pitkäksi aikaa.

Lausujat – Helka-Maria Kinnunen, Heikki Kinnunen, Aki Raiskio ja Eero Saarinen – ovat erinomaisia. He esittävät runot puheenomaisesti ja eleettömästi, mutta siitä huolimatta runot ovat latautuneet täyteen tunnetta, vivahteita ja yksityiskohtia.

Laulun Kuujärvestä on ohjannut Tiia Louste.