Avaruusromua, Jukka Mikkolan toimittama hieno elektronisen ja kokeellisen musiikin ohjelma YLE Radio 1:ssä, muisteli lähetyksessään 19. heinäkuuta ihmisen ensimmäistä askelta kuun pinnalla.
Ohjelman aloitti Softwaren Electronic-Universe, johon on musiikin lomaan liitetty sekä Neil Armstrongin alkajaisiksi kuussa lausumat sanat että Valentina Tereškovan radioviestejä avaruudesta. Varsinkin Tereškovan milloin voimakkaammin, milloin vaimeammin kuuluva ääni yhdessä musiikin kanssa tekee aivan erikoisen koskettavan vaikutuksen. Äänestä välittyy tunne etäisyydestä, epävarmuudesta ja yksinäisyydestä, ja samalla myös yksittäisen ihmisen urheudesta ja ihmislajin uteliaisuudesta, kekseliäisyydestä ja mahdollisuuksista.
Kappale on Softwaren (Peter Mergener & Michael Weisser) levyllä Electronic Universe Part II. Armstrongin sanat That’s one small step for a man, one giant leap for mankind, ovat levyllä kahteen kertaan. Levyn aloittavalla Electronic-Universe-kappaleella ne kuullaan muokattuina tavalla, joka tuo mielenkiintoisen riitasoinnun levyn kokonaisuuteen ja jää vaivaamaan kuulijaa. Toinen lause – one giant leap for mankind – vaimenee loppuaan kohti epäselväksi mutinaksi ikään kuin Armstrong empisi sanoako sen vai ei, ikään kuin hän jo sanat lausuessaan tajuaisi niiden kohta raukenevan tyhjäksi kliseeksi.
- -
Bengalissa päivä kääntyy iltaan. Lapsi istuu kaatopaikan rinteelle levähtämään. Hänen katseensa kiintyy tummenevalla taivaalla liikkuvaan valopisteeseen. Hän seuraa valoa, sen tasaista ja varmaa liikettä, ja on sitä katsoessaan hetken itsekin jossain muualla, jossain kaukana löyhkästä ja laskevan auringon punertamasta pölystä, kunnes vihainen tiuskaisu saa hänet havahtumaan. Lapsi nousee, tarttuu muovikassiinsa ja ottaa askeleen huudon suuntaan.
And that’s one small step for a child. And it’s followed by another step, and then again another, and yet another. It is followed by a thousand steps, there’s no end to the steps, no end to the dust, the stench, the sweat burning in the eyes, the hurting knees, the angry voices. And far above in the darkening night a tiny shining dot keeps making its way across the arching skies, undisturbed, unbothered, uncaring about what’s underneath. Yes, it was all one giant leap for mankind.
Tallennettu aiheeseen:musiikki, radio , Avaruusromua, Electronic Universe, Software
Olin vähällä ajatella että taas yks kuulentosyntymäpäiväjuttu mutta siitä tulikin enemmän tavalla josta tykkäsin.
(Tasan yhden sanan ottaisin siitä pois, minkä kirjalliseen perustelemiseen en pystyisi tämän kahvitauon aikana vaikka tämä venyisi kymmenkertaiseksi. Eikä sen sanan poistaminen varmasti kenenkään muun mieleen ikinä voisi juolahtaa. Niin että antaa olla ainakin toistaiseksi. Mutta pois se on saatava.)
Taitaa olla painava sana.
En tiedä miten painava se oikeesti on, mutta mun mieltä se painaa. Ehkä mulla on vaan erityisen heikko mieli.
Eikä ole. Siinä on vaan joku heikko kohta johon se sana sattui.
Avaruusromua-ohjelman nimi on minun korvissani kuulostanut siltä että sen musiikki ei voi olla muuta kuin liian levotonta ja omituista iltamyöhällä kuunneltavaksi. Miten väärässä olenkaan ollut. Se pätkä, minkä äsken ehdin kuulla, oli (tekisi melkein mieli sanoa: äärimmäisen) kaunista, rauhoittavaa ja hymyilemään panevasti hieman outoa. Tästä lähtien raivaan jokaikisenä sunnuntai-iltana tilaa sen kuulemiselle.
Nyt olen katsonut sitä sanaa niin monta kertaa että olen tottunut siihen enkä missään nimessä halua sitä poistettavan. Sen kuuluu olla siinä.