Berliini 24h

Berliini 24h – Päivä metropolin elämää (24h Berlin – Ein Tag im Leben), yksi vuorokausi suurkaupungin elämää tunti tunnilta, YLE Teemalla lauantaina 5.9. klo 6 alkaen. Tämä 2,8 miljoonaa euroa maksanut 24-tuntinen dokumentti on historian pisin tv-produktio. Ohjelma seuraa päähenkilöitään eri kaupunginosiin, työpaikoille, arkeen ja juhlaan.

Kävin kesällä ensimmäistä kertaa Berliinissä. Sillä vankalla kokemuksella voisin viedä ohjelman vaikka Fasanenstrasselle, jonka varrella sijaitsee Literaturhaus. Talo on vain 100 metrin päässä Kurfürstendammilta, vanhan Länsi-Berliinin vilkkaalta ostoskadulta, mutta sitä  ympäröi rauhaisa puistikko, siinä on viihtyisä kahvila ulkopöytineen ja verantoineen, ja sen kivijalassa on kirjakauppa, jonka kaksi huonetta näyttävätkin kirjakaupalta. Illalla Fasanenstrassea valaisevat Literaturhausin kohdalla kauniit vanhat lyhdyt.

Voisin viedä ohjelman myös U-Bahnilla lännemmäksi Charlottenburgin kaupunginosaa Pestalozzistrasselle. Sieltä löytyy pienenpieni puoti, jossa myydään mitä erilaisimpia marsipaanituotteita. Pieneen tilaan mahtuu esille vain osa maankuulun Wald Königsberger Marzipan -yrityksen yltäkylläisestä tuotevalikoimasta. Esillä olevista tarjoillaan innokkaasti maistiaisia.

Ja jos makealla linjalla jatketaan, niin seuraava kohde on KaDeWe, Kaufhaus des Westens, Eurooopan suurin tavaratalo, jonka ylimmän kerroksen herkkuosastolla todellinen Berliinin-tuntija Pertti Rönkkö on sanonut olevan “suklaata silmänkantamattomiin”. Alakerran parfymeriassa säteilee kokonainen rintama taidokkaasti meikattuja nuoria naisia, jotka yrittävät pysäyttää käytävää kulkevia vähemmän meikattuja naisia saadakseen myytyä heille jotakin,  jonka käyttäjinä hekin olisivat “wunderschön”.

Marsipaani ja suklaa voivat olla arkea tai juhlaa, mutta juhlaa kohottaaksemme voimme seuraavaksi suunnata filharmoniaan, Philharmonie-konserttitaloon, joka on 1960-luvulta ollut Berliinin Filharmonikkojen kotisali. Lähdemme KaDeWe’ltä kohti Zoologischer Garten -asemaa etsiäksemme sopivan kulkuyhteyden. Gedächtniskirchen aukiolla törmäämme kuuleman mukaan kovin tavalliseen berliiniläisilmiöön, mielenosoitukseen. Mielenosoituksen aihe osoittautuu sellaiseksi, että meidänkin sopii ja täytyy ja pitää osallistua siihen. Siis juhlamieli hetkeksi syrjään, intomieli tilalle ja mukaan joukkoon, joka ainakin siihen liittyessämme käyttäytyy rauhallisesti eikä juuri työllistä muutamalla suurella autolla paikalle saapunutta Polizei-osastoa.

5. syyskuuta 2008 on aivan tavallinen päivä, mitään erityistä ei ole odotettavissa. Berliiniläiset ovat palanneet kesälomiltaan noin viikko sitten, ja kaupunki totuttelee taas arjen rytmiin. On perjantai, viikonlopun alku. Aurinko nousee klo 6.24, ja koulut alkavat klo 8.00, jolloin sähkön kulutus saavuttaa päivän huippulukemat. Kaupungin suurin työnantaja on Deutsche Bahn (Saksan rautatiet), berliiniläisten keski-ikä on 41 vuotta ja keskipaino 71,5 kiloa. Vain 80 kuvausryhmän liikkuminen kaupungissa 24 tunnin ajan poikkeaa Berliinin perusrytmistä. Ryhmät seuraavat satojen ihmisten todellisuutta, heidän arkeaan ja elämäänsä. Ne taltioivat kohtaamisia työpaikoilla ja kodeissa, kanslerin virastossa ja vankilassa, grillikioskilla ja oopperassa. Berliini 24h ei kerro ihmisistä, vaan antaa ihmisten kertoa itse.

Kaupunkijunan valonauha myöhäisillassa kolmannen kerroksen korkeudella, Landwehrkanalin matalat sillat ja sen varrella kohoavat ilmeikkäät kerrostalot, kaupunkielämään ihmeellisellä tavalla sopeutuneet koirat, mustalla värillä kaukolämpöputken kylkeen vedetty “Nazis zu Pferddewurst!“, ihmiset puistoissa kirjoineen, Brandenburgin porttia ihastelevat japanilaisturistit, East Side Galleryn kuolemansuudelma…

Ei piru, kyllä sitä pitää nousta lauantaiaamuna kello 6.

Tallennettu aiheeseen:elämä, televisio , Berliini, YLE Teema