Berliini 24h

Berliini 24h – Päivä metropolin elämää (24h Berlin – Ein Tag im Leben), yksi vuorokausi suurkaupungin elämää tunti tunnilta, YLE Teemalla lauantaina 5.9. klo 6 alkaen. Tämä 2,8 miljoonaa euroa maksanut 24-tuntinen dokumentti on historian pisin tv-produktio. Ohjelma seuraa päähenkilöitään eri kaupunginosiin, työpaikoille, arkeen ja juhlaan.

Tallennettu aiheeseen:elämä, televisio , Berliini, YLE Teema

Jos voisin valita

Jos voisin valita, kulkisin elämäni päiviä ja öitä halkovassa junassa. Istuisin ikkunan vieressä ja jatkaisin asemalta asemalle. Uudelta asemalta junaan nousisi ihmisiä ja he olisivat hetken matkaa samassa tilassa kanssani. Katsoisin ihmisiä kun he etsivät paikkaansa, näkisin kuinka he asettavat kätensä ja suunsa, ja näkisin kuinka he matkan taittuessa tottuvat junan ja kiskojen liikkeeseen ja siihen mitä heidän silmänsä näkevät.

Tallennettu aiheeseen:aika, elämä, itsekritiikittä

Eilen illalla

Eilen illalla viimeisellä lenkillä koira kulki jalkakäytävän vieressä nurmikolla ja sen askeleet kahisivat ja rapisivat. Katsoin tarkemmin ja näin että maa oli kuurassa ja että ruohonkorret taittuivat koiran askelten alla. Ilmassa oli pakkasen tuoksua, tummalla taivaalla jokunen tähti.

Tallennettu aiheeseen:elämä, musiikki , Bob Dylan, ikihienot, vade me cum

Kriisi teettää

Kriisi se teettää kaikenlaista. Ensin sitä näkee illalla kuinka George W. kertoo amerikkalaisille kajoavansa heidän kaikkein pyhimpäänsä, ja sitten heti aamulla sitä näkee kun yks Silovuori kaupittelee jotain papereita yhden kotiseutumuseon ovensuussa.

Tallennettu aiheeseen:elämä

Asuin silloin korkealla

Asuin silloin korkealla ja näin kauas yli rautasillan ruosteisten palkkien ja yli kosken mustan veden. Asuin korkealla ja näin iltaisin valojen syttyvän harjutiellä mäntyjen takana ja rantakadun lyhdyissä lehmusten alla. Asuin korkealla, näin valoja ja elämää, tummia hahmoja rantakadulla jotka astuivat lyhtyjen valopiiriin ja siitä taas hävisivät, matkalla kohden kaupunkia ja odottavan yön lupauksia, jotkut seurassa, jotkut pareittain, joku yksin. Ja olin ikkunassa vielä yöllä kun he palasivat kulkien lyhdyn alta lyhdyn alle, seurassa, kaksin, joku yksin.

Tallennettu aiheeseen:elämä

Olimme asemalla

Olimme asemalla niin hyvissä ajoin että ehdimme juoda kahvit ennen junasi tuloa. Kahvia juodessa puhelimme sen mitä enää oli puheltavaa. Ulkona laiturilla vain katselimme muita lähtöä tekeviä ja odotimme pohjoisesta lähestyviä valoja. Nousit junaan ja ehdit eteisessä vielä kerran vilkaista suuntaani.

Konduktööri puhalsi pilliinsä ja jokin vanha ralli häivähti äkkiä mielen pohjalla. Junan takavalot loittonivat nopeasti, ja näin kuinka juna jätti jälkeensä punaisten opastinvalojen ketjun. Alkoi sataa. Sade rummutti pyöräkatosten peltiä, valui pitkin aikataulutelineen suojalasia niin ettei lähtö- ja tuloaikoja enää erottanut, ja sade iski painavin pisaroin ykkösraiteen koville kiiltäville kiskoille, siihen josta junasi juuri äsken oli lähtenyt.

Lokki kaartoi pääni yli asemarakennuksen katolle ja kiljaisi.

Tallennettu aiheeseen:elämä

Kymmenen ratapölkkyä ylikäytävästä

Kymmenen ratapölkkyä ylikäytävästä Haminaan päin oli talvella ollut kuollut koira. Se oli yöllä jäänyt junan alle. Koira ei ensin näyttänyt kovin pahalta, mutta lähempänä näki kuinka sen silmät tuijottivat mitään näkemättä ja tuuhea häntä oli velttona ja kuinka kauniiseen turkkiin repeytynyt haava ammotti riekaleina kyljessä. Ratavartija korjasi koiran iltaan mennessä pois.

Tallennettu aiheeseen:aika, elämä

Jälleennäkeminen

Menin kahville helteiselle Havis Amandan aukiolle, siihen uuteen kojuun jossa on punavalkoruutuiset pöytäliinat. Kahvi, croissantti, kiitos. – Laitetaanko hilloa? – Voi, meillä ei kortti käy. Löytyi käteistä, se kävi, löytyi pieni purkki mansikkahilloa.

Söin, join, varoin lokkeja ja varjelin pahvilautasta lentämästä tuuleen. Lopuksi tartuin tyhjään hillopurkkiin ja tarkastelin etikettiä. Strawberry…28g. Wilkin & Sons, estd. 1895. Wilkin… Hätkähdin. Wilkin? Tiptree, Essex, England? Kyllä, kyllä, se sama kylä, se sama tila jossa olin joskus vuosia sitten viettänyt kesän sekalaisissa töissä, leikellyt luumupuita, poiminut mansikoita, kulkenut Englannin mullasta mustin polvin ja kynnenalusin.

Tallennettu aiheeseen:aika, elämä, itsekritiikittä , ihmiset

Kerran

Kerran kesällä kiipesin yksin pohjoissuomalaisen S:n kirkonkylän huojuvahkoon näkötorniin. Torni oli mäntyisen harjun laella. Pääni yläpuolella erottuivat männynoksat heinäkuun yön haaleata taivasta vasten, latvusten lomassa lentelivät hämärään havahtuneet lepakot. Siellä me kaartuvan rantaharjun kesäöiset olemassaolijat harjoitimme lajien välistä ystävyyttä toinen toistamme omimmilla aisteillamme tutkaillen.

Kerran tähän asti ainoalla Italian-matkallani minut kutsui merestä seireenin laulu. Sitä seuratessani jouduin R:n kaupungin vanhaan katedraaliin, jossa arvatenkin paikallinen nuori neito lauloi kaikki paikallisen rajat ylittävän ihanalla äänellään Summertimea, ja häntä kuulemaan heräsivät holveistaan niin neitsyen ja apostolien patsaat kuin piispojen ja kardinaalien vuosisataiset luutkin.

Tallennettu aiheeseen:aika, elämä, itsekritiikittä